Job Koelewijn

Job Koelewijn on alankomaalainen taiteilija, joka asuu New Yorkissa. Koelewijn pyrkii töissään minimoimaan etäisyyden teoksen ja katsojan välissä aktivoimalla näköaistin lisäksi myös haju- ja kosketusaistit. Toinen tärkeä elementti Koelewijnin teoksissa on tila.

Päätit jäädä New Yorkiin, kun kautesi PS1-museossa päättyi vuonna 1997. Miten se on vaikuttanut sinuun ja työhösi?

Ensimmäisen vuoden ajan reagoin kaupunkiin aivan päinvastoin kuin olin ajatellut: sen sijaan että olisin pursunut energiaa ja inspiraatiota, olinkin aivan tyhjä. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin vakuuttelemaan itselleni, että olen taiteilija. Voitko kuvitella, olin yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, kaikki oli järjestyksessä ja... Se oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi jäin New Yorkiin pitemmäksi aikaa. Tuntui niin kurjalta, että minun oli pakko antaa itselleni toinen mahdollisuus. Ajattelen välillä, että taiteilija on kuin maanviljelijä, joka istuu kyntökoneessaan ja kyntää maata, joka kuuluu hänen maailmaansa, ja joskus sieltä löytyy aarre, jonka olemassaolosta ei ollut aavistustakaan. Taiteilijan ihmisestä tekee se, että on sisua nousta kyntämään yhä uudestaan. Minä siis tavallaan pääsin isommalle pellolle mennessäni Amerikkaan.

Olet usein käyttänyt runoutta työssäsi. Mitä runous sinulle merkitsee?

Runous kiinnosti minua jo ennen kuin ryhdyin tekemisiin kuvataiteen kanssa. Äitini luki paljon runoutta ja häneltä opin paljon. Muistan kuinka minulla lapsena oli kaksi muistikirjaa täynnä aforismeja ja runoja, jotka opettelin ulkoa, osaksi siksi että pidin niistä, osaksi jotta voisin tehdä vaikutuksen muihin ihmisiin. Kun kasvoin, runous piti minut aina oikeilla raiteilla ja valoi minuun tietynlaista voimaa. Kun sitten menin taidekouluun, minulle oli aivan luonnollista yhdistää nämä kaksi maailmaa. Tosin meni jonkin aikaa ennen kuin olin siitä itse tietoinen. Tähän asti niiden yhdistäminen on ollut yksi inspiraationlähteistäni. Kun luen runoa, minun täytyy saada siihen kontakti, ja jos niin käy, opettelen sen ulkoa. Silloin minusta tuntuu siltä, että se kuuluu minulle. Runoilijan asema historiassa ja muu sellainen ei merkitse mitään. Käytän runoja vain omiin tarkoituksiini. Eräs ystäväni sanoi kerran, että olen runouden sutenööri, ja siinä hän oli kyllä oikeassa.

Millainen rooli tilan käsitteellä on töissäsi?

Uskon, ettei mitään voi olla olemassa ilman kontekstia - tiloja, ihmisiä, eläimiä, esineitä. Jo alusta asti olin tietoinen tilan käsitteestä ja työskentelin sen kanssa. Yritin luoda hetken, jossa tietoisuus tilasta on tuore, tai luoda jonkinlaista energiaa. Eli tilan käsite yhdistettynä intuitioon ja tietenkin siihen, mikä on valmista näytettäväksi, kuuluvat kaikki oikean tulkinnan löytämiseen. Ja konteksteja on kuitenkin niin paljon, että tulkinta on kuin nuorallatanssia.

Teoksesi ovat usein hetkellisiä tapahtumia, tilanteita ja aistikokemuksia, jotka vangitsevat näkymättömän, kuten hajuaistin tai tuntoaistin. Miksi olet kiinnostunut juuri näistä?

Käytän hajuaistia tai tuntoaistia muun muassa siksi, että haluan antaa teokselle muunkin ominaisuuden kuin visuaalisen, ja hajulla voi olla suurempi vaikutus ihmiseen kuin jollain visuaalisella ominaisuudella. Nautin siitä, että ihmiset voivat olla kanssakäymisissä taideteoksen kanssa, ja varsinkin jos he voivat haistaa tai koskettaa sitä. Käytän siis aisteja, jotta välimatka teoksen ja katsojan välillä pienenisi ja jotta teos voisi kommunikoida katsojan kanssa eri tasoilla.

Paula Toppila, kuraattori