Miten taiteilija siivoaa?

Kivimäen koulun 2b luokka vieraili Jukka Mäkelän ateljeessa taiteilijan valmistellessa näyttelyä Kiasmaan. Lapset lähestyivät taiteen tekemisen arkipäivää hyvin käytännönläheisellä kysymyksellä: miten taiteilija siivoaa? Taiteilija siivoaa tietenkin maalaamalla: ensin lattia päällystetään paperilla, sitten työskennellään ja lopuksi peitetään maaliroiskeet valkoisella maalilla.

Tutustuminen Jukka Mäkelän ateljeehen, näyttelynpystytykseen ja taiteeseen oli osa Päivi Venäläisen vetämää kouluyhteistyöprojektia, joka toteutettiin Kiasmassa kevätkaudella. Projektiin kuului koulun ja museon yhteistyön tavoitteiden tarkastelua yleisellä tasolla, käytännön toimintamuotojen kokeilua sekä koulun ja museon yhteydenpidon järjestämisen pohtimista. Projektin laajin osa oli kymmenen räätälöityä yhteistyöohjelmaa, joissa oli mukana eri luokka-asteita ja erilaisia tarpeita, mm. mukautetun opetuksen luokka ja maahanmuuttajalasten luokka.

Taiteen multifunktio

Taiteilijavierailun järjestäminen ei aina ole mahdollista, kuten Jukka Mäkelän tapauksessa, mutta monia asioita pystytään käsittelemään. Yksi tavoite on ollut havainnollistaa sitä, että nykytaide tarjoaa mainion aineiston monien eri aineiden opiskeluun. Kokeiluprojekteissa käsiteltiin mm. ruokaa nykytaiteessa, sukupuolirooleja, eri kulttuureja ja elinympäristöjä, kotia ja arkipäivää. Aiemmin on ollut aiheena mm. historiankirjoitus ja sodan kuvat, tutkimusmatkat ja länsimaisen kulttuurin levittäytyminen, tämän syksyn ohjelmistossa korostuu nykymusiikki ja äänitaide.

Yksi tärkeä tutustumisen kohde on itse taidemaailma, sen instituutiot sekä taiteilijan työ tai kuten maahanmuuttajaluokan kanssa, länsimainen taide- ja taiteilijakäsitys.

Taidetta ja museota voi siis lähestyä sekä taiteen ja museon näkökulmasta että koulutyön teemojen kautta. Usein museokasvatus mielletään museon lähtökohdista käsin: tutustutaan museoon ja sen esittelemään aineistoon. Toinen vaihtoehto on käyttää museon esineistöä opetusvälineenä muihin tarkoituksiin. Modernistisesta, taiteen autonomiaa vaalivasta näkökulmasta jälkimmäinen tuntuu pyhäinhäväistykseltä, mutta kokeiluprojektit osoittivat, että itse asiassa näitä kahta puolta ei voi erottaa toisistaan. Eri teemoja käsitelleet ryhmät oppivat samalla monia nykytaiteen olennaisia piirteitä ja taidemaailman toimintaa. Projektin vetäjä ehdottaakin, että taiteen kanssa työskennellessä kannattaa huomioida sekä taiteen omat lähtökohdat että sen välineelliset funktiot niin, ettei niitä eroteta toisistaan vaan pidetään molempia taiteen olemukseen kuuluvina.

Marjapuuroa ja miehen malleja

Varsinkin temaattisesta näkökulmasta lähtevä opiskelu edellyttää avointa oppimis- ja opiskelukäsitystä. Kokeiluprojekteissa ryhmien työskentely museossa perustui omaan tutkimiseen, pohtimiseen ja tekemiseen; omaan ajatteluun opettajan ja oppaan avustuksella.

Aiheeseen tutustuminen ei ollut pelkästään valmiina annettujen tietojen omaksumista vaan hankitun informaation ja omien ajatusten työstämistä sekä kommunikointia.

Wolfgang Laibin teokset Riisiateria ja Maitokivi innoittivat Helsingin suomalaisen yhteiskoulun kuudesluokkalaisia käsittelemään nälkäongelmaa. Luokka valmisti oman teoksen, jossa marjapuuron syönti videoitiin ja esitettiin hidastettuna takaperin, jolloin ruuan ottamisesta suusta pois tuli vertauskuva antamiselle. Toinen ryhmä tarkasteli kuvien ja muun ympäristön sukupuolittunutta lukutapaa mm. esittämällä Christian Skeelin ja Morten Skriverin Babylon-hajuteoksesta naistulkinnan (parfyymeja) ja miestulkinnan (naisen turhamaisuutta) sekä tekemällä keskustelujen pohjalta kollaasin miehen ja naisen malleista.

Innostavia kokemuksia

Opettajien mukaan kokemukset yhteistyöprojektista ovat olleet innostavia. Projektiluonteinen työskentely tukee koulutyötä ja antaa syvyyttä opiskeluun; museossa työskentely koettiin myönteiseksi koska se on kokonaisvaltaista ja elämyksellistä, aktivoi oppilaita ja antaa uusia ideoita. Kynnys museoon madaltuu ja niin taide kuin museokin tulee tutuksi ja ymmärrettävämmäksi. Helposti tietopohjaisten aineiden varjoon jäävät kuvan tekemiseen ja katsomiseen liittyvät taidot kehittyvät samoin kuin kommunikaatiotaidot, oman mielipiteen ilmaiseminen ja perusteleminen sekä toisten kuunteleminen. Oppilaat oppivat analyyttistä suhtautumista sekä toisten tekemiin että omiin taideteoksiin, pohtimaan asioiden eri puolia ja vertailemaan. Samalla opittiin uusia ja vaikeitakin käsitteitä. Nykytaide osoittautui mainioiksi alustaksi tutkivalle ja keskustelevalle oppimiselle.

Museokäyntiä suunnitellessa on oleellista miettiä vierailun motiiveja, tullaanko museoon virkistymään muun koulutyön lomassa vai onko sillä myös muita pedagogisia päämääriä. Museon ottaminen osaksi koulutyötä edellyttää tiettyjä satsauksia. Opettajan oma panos on ratkaiseva. Koko yhteistyö perustuu kahden ammattikunnan erikoisosaamisen yhdistämiseen, opas tuo tietämyksensä taiteesta ja museosta, opettaja puolestaan omasta aineestaan ja opiskelijoista.

Kaija Kaitavuori