Finland twelve points

Euroviisujen suora tv-finaali on Euroopan suosituin ei-urheilulähetys, jota seuraa vuosittain yli 100 miljoonaa televisionkatsojaa.

Euroviisut alkoivat liikuttaa minua vuonna 1974, kun ABBA voitti ne kappaleella Waterloo. Vuosien myötä kilpailujen seuraaminen kasvoi todelliseksi faniudeksi. Euroviisut olivat vielä 70-luvulla ikkuna suureen musiikkimaailmaan. Television musiikkilähetyksiä oli karrikoidusti kolme: syksyllä Syksyn sävel -kilpailu, lauantaisin Lauantaitanssit ja vuoden kruununa Euroviisut.

Muistan, miten keväällä ensin jännitin Suomen edustajan valintaa ja lähetin postikortteja äänestykseen. Kevät huipentui suoraan euroviisulähetykseen. Istuimme hiiskumatta television edessä koko perheen voimin, ja nauhoitin lähetyksen aina c-kasetille. Tätä kasettia sitten kuunneltiin koko kesä, kunnes nauha kului loppuun.

YKSI 100 MILJOONASTA

Euroviisut isoine orkestereineen, iltapuvussa istuvine yleisöineen ja ranskaksi ja englanniksi juonnettuine lähetyksineen loivat mielikuvaa suuresta musiikkitapahtumasta, jollaiseen halusin myös itse joskus jollain tapaa olla osallisena. Edelleen, kun Euroviisujen tunnusmusiikki alkaa soida ja lähetys alkaa, minulla nousevat kylmät väreet pintaan. Olen yksi niistä 100 miljoonasta, jotka osallistuvat tähän tapahtumaan.

EUROVIISUFANIEN OMA YHDISTYS

Euroviisut liikuttivat myös muita suomalaisia faneja. Tähän tarpeeseen perustettiin 1984 euroviisufanien oma yhdistys. Jäsenmäärä kasvoi, ja Euroviisuklubi OGAE (Organisation générale des Amateurs de l’Eurovision) Finland ry rekisteröityi yhdistysrekisteriin vuonna 2004. Tällä hetkellä suomalaisia faneja on jo klubissa lähes tuhat. Suomesta lähtöisin oleva fanien järjestäytyminen on saanut mukaansa lähes 40 maata. Lähes kaikissa Euroviisuihin osallistuvissa maissa on siis paikallinen OGAEfanijärjestö.

Fanille Euroviisut eivät ole pelkkä musiikkikilpailu. Varsinaista finaalilähetystä edeltää kaksi niin kutsuttua euroviisuviikkoa, joiden aikana eri maiden artistit ja fanit saapuvat kisakaupunkiin. Maat esittelevät kappaleitaan, ja fanit seuraavat mukana. Tunnelma tiivistyy kohti finaalia, ja jokaisella fanilla on varma tieto siitä, kuka vuoden Euroviisut voittaa. Kilpailua matkustaa vuosittain seuraamaan yli 2000 fania ja saman verran toimittajia, joten se on myös merkittävä sosiaalinen ja mediatapahtuma.

UNELMA TOTEUTUU

Itse matkustin Euroviisuihin ensimmäistä kertaa vuonna 2000 Tukholmaan. Unelmani oli vihdoin toteutunut. Tämän jälkeen olen osallistunut vuosittain tapahtumaan paikan päällä. Minun ja monen muun suomalaisen toive euroviisuvoitosta toteutui vuonna 2006. Kappale ei ollut suosikkini karsintakappaleista, mutta fanitin Lordia 110-prosenttisesti paikan päällä. Muistan, kuinka istuin katsomossa ja seurasin pisteidenlaskua. Voittoon en uskonut vielä tuossakaan vaiheessa. Kolmansien täysien pisteiden jälkeen välinpitämättömyys vaihtui innoksi, ja aavistus, että helvetti taitaa jäätyä tuona toukokuisena iltana Ateenassa, vaihtui todellisuudeksi. Voitonjuhlia Ateenassa kesti pitkälle aamuun, ja oli jälleen hienoa olla suomalainen.

Euroviisuissa on lupa nostaa omaa maata parhaaksi muiden joukossa. Ja jos ei ihan onnistutakaan, niin ei se ole vakavaa – onhan kyseessä Euroviisut.

EUROVIISUT KIASMASSA

Euroviisut elävät myös läpi vuoden. Suomen Euroviisuklubi järjestää vuosittain kilpailuja, Euroviisuristeilyn, euroviisudiskoja, -karaokea ja Euroviisuja edeltävän esikatselutapahtuman.
Tässä tapahtumassa suomalaiset fanit arvioivat kuluvan vuoden kappaleet.

Tänä vuonna tapahtuma järjestetään Kiasmassa 21.4., ja silloin Kiasma muuttuu euroviisukeskukseksi. Useat kansalliset klubit järjestävät vastaavia tapahtumia, ja fanit matkustavat niihin. Euroviisuklubin järjestämällä risteilyllä vuonna 2011 oli faneja 12 eri maasta ja osallistujia kaikkiaan yli tuhat!

Euroviisut ovat minulle ja monille muille faneille elämäntapa. Euroviisut liikuttavat ja yhdistävät meitä.

Jouni Pihkakorpi