Tsehovin seikkailut post-draamallisen teatterin kontekstissa

SORIN: Teatteria tarvitaan välttämättä.
TREPLJOV: Tarvitaan uusia muotoja. Uudet muodot ovat tarpeellisia, ja jos niitä ei ole, parempi olla ilman mitään.

Suhteeni Anton Tšehoviin alkoi sattumalta. Teimme näyttelijä Jussi Johnssonin kanssa tutkimuksellista performanssisarjaa As If, keskustelimme näyttelemisen tavoista ja äänitimme keskustelun. Puhuimme arkisesta tyylistä näyttelemisen tapana ja kesken kaiken kuulin sanovani:
”Haluan ohjata Tšehovia!” Ajatus jäi elämään, yksi asia johti toiseen ja nyt Tšehov-konsepti tulee ensi-iltaan Kiasma-teatteriin.

Tšehov-konsepti käsittelee Tšehovin tekemistä tänään. Olen pohtinut, mitä Tšehov edustaa meidän aikanamme. Onko se nostalgiaa, kaipuuta ehjiin henkilöhahmoihin, kokonaisiin tarinoihin ja tunnevoimaiseen ilmaisuun? Kaipuuta teatteriin, joka todella oli Teatteria? Miten suhtautua Tšehoviin postdraamallisen teatterin kontekstissa?

Suhteeni Tšehoviin ja draamaan on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Olen esitystaiteilija. Ymmärrän niitä esityksiä, joissa teippaillaan lattiaan ja kääriydytään vessapaperiin. Kun oikea näyttelijä voihkii näyttämöllä suureen ääneen, suuni loksahtaa auki ja mietin hämmentyneenä mitä tästä tulisi ajatella.

NINA: Teidän näytelmäänne on vaikea esittää. Siinä ei ole eläviä ihmisiä.
TREPLJOV: Eläviä ihmisiä! Elämää ei pidä esittää sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin sen pitää olla, vaan sellaisena kuin se haaveissa kuvastuu.

Ja silti, lukiessani Lokkia minusta tuntuu kuin olisin saanut lahjan. Se on jo valmiiksi täynnä; tarinaa, henkilöitä, tunnetta. Se on täynnä historiaa ja konteksteja, lukuisat Ninat ovat huokailleet näyttämöillä haaveidensa perään ja Trepljov on kerran toisensa jälkeen ampunut itsensä kyynisen äitinsä takapihalla. Olen jonkun sellaisen äärellä, jonka kaikki tuntevat ja jonka ymmärtämisestä en kuitenkaan ole varma.

Minua kiinnostavat pitsiverhot ja postmoderni, kuistin idea ja tietenkin teen juominen ja taiteesta puhuminen. Minua kiinnostaa tšehovilaisuus, kieli, jota en osaa puhua.

Lokissa yhtenä juonteena on teatterin tekeminen. Näytelmään on upotettu näytelmä, katkelma Trepljovin näytelmästä. Teatterin tekemisen ohessa henkilöt keskustelevat erilaisista teatterikäsityksistä ja siitä, mitä sen tulisi olla. Se on oman aikansa metateatteria. Aloitetaan siitä.

ARKADINA: Jotakin dekadenttia tämä on.

Pilvi Porkola

Lainaukset Anton Tšehovin näytelmästä Lokki, suom. Martti Anhava, Otava 2007