Sarjakuva irtautuu paperilta

Koko viime vuosi juhlittiin suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlia. Pääpaino oli lajin historiassa. Kiasman Päin näköä! -näyttelyn voi nähdä tämän ajanjakson päätepisteenä – tai mahdollisesti seuraavan alkuna. Näyttely heijastaa yhtä nykysarjakuvan kehityskuluista: gallerioitumista.

Sarjakuvanäyttelyjen määrä on moninkertaistunut viime vuosina. Sitä voi pitää lajille uutena esitystapana. Yhtä lailla voi todeta, että sarjakuva on palaamassa sinne, mistä lähti: painokoneiden tuolle puolen.

Sarjakuva populaarikulttuurin muotona yhdistyy sanomalehtiin ja sarjakuvalehtiin ja -albumeihin. Sarjakuvallinen ilmaisu ja sarjakuva taiteen lajina on kuitenkin huomattavasti vanhempaa perua.

Kuten lajin historiaan paneutuneet tietävät, sarjakuvallinen ilmaisu on vanhempaa kuin lukutaito tai kirjoitustaitokaan. Kalliomaalaukset, kuvakääröt, Baeuyx’n seinävaate, kirkkojen lasimaalaukset – kaikissa on sarjakuvallisuutta, sarjallisuutta, jossa kuvat asettuvat toisiaan vasten, kertovat tarinoita ja kutsuvat tulkintoihin.

GUTENBERGIN GALAKSI

Sarjakuva taiteenlajina ei silti ole millään muotoa hylkäämässä Gutenbergin galaksia. Päinvastoin. Nykyteknologia, alentuneet painokustannukset ja aiempia vuosikymmeniä laajempi sarjakuvakäsitys tarjoavat viimein mahdollisuuden tehdä tarinoita, joita rajoittaa pikemminkin oma mielikuvitus kuin sanomalehtien ja painotekniikan asettamat vaatimukset.

Viime vuonna ilmestyi liki sata sarjakuva-albumia. Samaan aikaan sarjakuvataiteilijat ovat alkaneet miettiä yhä enemmän myös painojulkaisujen ulkopuolista maailmaa. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi on noussut sarjakuvan esittäminen tilassa. On kyse sitten perinteisestä viihdesarjakuvasta tai kokeellisemmasta sarjakuvasta, siitä kootut näyttelyt ovat liian usein tyytyneet sarjakuvaoriginaaleihin seinällä ja muutamaan näyttävään kuvasuurennokseen. Lehdissä ja kirjoissa julkaistujen sarjakuvateosten originaalit ovat pienikokoisia eivätkä tee haluttua vaikutusta näyttelytiloissa. Perinteistä sarjakuvaa luetaan, mutta näyttelyjä katsotaan.

TILA HALTUUN

Näyttelytilaa voi pitää uudenlaisena sarjakuvan formaattina. Ei riitä, että sarjakuvanäyttelyssä esitellään aiemmin tehtyjä töitä. Vanha tuotanto uudessa tilassa vaatii ainakin uusia lähtökohtia ja mahdollisuuksia uusille tulkinnoille.

Hyvä sarjakuvanäyttely tuo sarjakuvan ytimen esiin jollain uudella ja erityisellä tavalla. Se kiinnittyy tilaan niin, ettei oikeastaan voisi sellaisenaan toimia missään muualla. Tehtävä on haastava mutta kiintoisa.

Kuten Jyrki Heikkinen toteaa näyttelyyn liittyvässä Päin näköä! -kirjassa: ”Ihmisen kohtalona on kilvoittelu. Hyvää syntyy aitoihin törmäilemällä. Ainakin minulla taiteen syntyminen vaatii tunnemyrskyjä, eivätkä ne tule esiin ilman rimpuilua.”

Ville Hänninen

Kirjoittaja on toimittaja ja yksi Päin näköä -näyttelyn kuraattoreista.