Seinää vasten nojaamaan jätetty mattorulla on Mikko Kuoringin teos nimeltä Union. Yleensä räsymatto ei ole turhantarkka materiaalistaan. Tällä kertaa kuteeksi ei ole kelvannut trikoo tai käyttötekstiili. Rullalle kääritty, kirjava matto pitää katsojalta salaisuutensa viimeiseen asti, vasta nimilappu paljastaa sen, mitä teos kätkee sisäänsä.
Usein sanomme, että uskomme jonkin asian olevan totta vasta sitten kun näemme sen. Olemme myös kasvaneet siihen ajatukseen, että dokumenttikuvat ovat yhtä kuin todiste, joka on uskottava juuri siksi, että se on valokuva. Mutta mitä valokuva tai tallenne loppujen lopuksi muistaa ja mitä se unohtaa? Meitä riivaa pakottava tarve dokumentoida itseämme ja ympäristöämme syntymästä kuolemaan saakka. Jokaisesta on tullut kameran kautta todellisuuden tallentaja ja tiedon välittäjä.
Kiasman 12. kokoelmanäyttely pohtii dokumentin olemusta eri ilmaisuvälineissä – esineellisyydestä elokuvalliseen kerrontaan. Teokset hyödyntävät ja tulkitsevat dokumentteja uudelleen sekä venyttävät dokumentaarisuuden käsitettä.
Näyttelyssä tulevat esille kysymykset tiedosta, auktoriteeteista ja totuudesta, mutta myös tiedon tallentamisesta, keräämisestä ja arkistoinnista. Kysymykset kopiosta ja alkuperästä koskevat kaikkia taiteen lajeja. Nykytaiteessa nähtävä runsas kirjo eri dokumenttivaikutteisissa teoksissa osoittaa dokumentin käsitteen joustavuutta ja välineellistä arvoa.
Miten taiteilijat yhdistävät dokumenttia ja fiktiota? Miten dokumentti muuttaa muotoaan eri medioissa ja vaikuttaa teosten sisältöihin? Mikä merkitys on dokumentoinnin välineellä ja miten se kenties muokkaa kohdettaan? Miten dokumentin tai tallenteen nykytaiteessa voi liittää historiankirjoitukseen, arkistoihin ja erilaisiin tietojärjestelmiin? Miten asioita tallennetaan, arkistoidaan ja luokitellaan? Miten dokumentti voi viitata eräänlaiseen rekonstruktioon jostain jo poissaolevasta?
Mikko Kuoringin matto onkin kudottu yhteen Euroopan 27 jäsenvaltion kansallislipusta. Monet säännöt määrittävät kansallislippujen kunnioittavaa käsittelyä. Matto taas perinteisesti kuuluu levittää lattialle tallattavaksi. Teoksensa kautta Kuorinki tuleekin avanneeksi lipuille, leikattuina ja matoksi kudottuina, uusia tulkintoja. Teos säilyy dokumenttina Euroopan unionin kokoonpanosta vuonna 2010.
Eija Aarnio
Kokoelmanäyttely 2.11.2012-17.3./14.4.2013