Postmodernismia pohjoisessa

Alvar Gullichsenin Raba Hiff® Dr. Yes™ –teos on osa Kiasman kolmatta suurta kokoelmaripustusta, joka on nimetty Pohjoiseksi postmodernismiksi. Se nostaa esiin erilaisia näkökulmia 1980- ja 90-luvun alun taiteeseen.

Postmodernismi herätti aikanaan keskustelua mm. taiteen historismista, korkea- ja matalakulttuurin välisestä rajanvedosta, taiteilijan subjektiivisuudesta sekä identiteetin ja sukupuolen määrittymisestä. Teosvalinnoilla on nyt hahmoteltu neljää keskeistä teemaa, high & low – taiteen epäpyhä parivaljakko; sukupuolisuus – genret; historiallinen monikerroksellisuus – fragmentaarisuus sekä taiteilijan kuolema – anonyymi taide, jotka tämä aikakausi toi tullessaan ja joiden merkitys on edelleen vahva pohjoismaisessa kuvataiteessa.

Taideteoksen status ja itseisarvo, kuten myös taiteen esittämisen konteksti - koko taiteen kenttä gallerioineen, museoineen, taidelehdistöineen - asetettiin kyseenalaiseksi. Samaan aikaan populaarikuvasto nousi sarjakuvien ja rock-maailman välittämänä 1980-luvulla uudestaan taiteen piiriin, mikä toi perinteiselle kuvataiteen kentälle kaivattua piristystä ja uudistushenkeä. Vaikka ironia ei ollut täysin hampaatonta, välittyi teoksista ensisijaisesti tekemisen hauskuus ja huumori.

Postmodernismin myötä taiteen lähtökohdat löydettiin muualta kuin taideteosten maailmasta: urbaani elämä ja miljöö, esineteollisuuden sarjatuotteet, liikkuva kuva, ääni, luonnonmateriaalien ainutkertaisuus, teosten väliaikaisuus, kierrätysmateriaalit, jne. Installaatiot antoivat katsojalle mahdollisuuden kokea taide-elämys kolmiulotteisessa tilassa, aistia teos kokonaisvaltaisesti itsensä ympärillä: äänet, valot ja usein materiaalien runsaus laajensivat katsomisen perinnettä kokemukselliseen suuntaan. Teoksia ei välttämättä työstetty valmiiksi objekteiksi vaan ne haluttiin nähdä kommunikaationa tai prosessina taiteilijan ja hänen yleisönsä välillä, tapahtumana missä ei ollut tiettyä alkua tai loppua. Teokset, erityisesti performanssi ja ympäristötaide, vaativat myös yleisöltään aktiivisuutta ja avoimuutta ryhtyä yhteistyöhön taideteoksen tai taiteilijan kanssa. Niin halutessaan taiteilija käänsi ironiansa taideinstituution rakenteisiin, pohti hyvän ja huonon maun rajoja sekä otti voimakkaasti kantaa yhteiskunnan tilaan, sen hierarkioihin ja tabuihin.

POHJOINEN POSTMODERNISMI
vuoteen 2001 saakka
- veistoksia, maalauksia ja installaatioita museon kokoelmista, 3. krs
- Kotimainen valokuvataide, Printti