Kulttuuri ja yritysmaailma, joita pitkään on pidetty toisilleen vastakkaisina, ovat viime aikoina hakeutuneet toistensa yhteyteen yhä tietoisemmin ja avoimemmin. Enää ei ole taidelaitoksellekaan häpeällistä olla riippuvainen talouselämän sponsoreista - se on pikemminkin tavanomaista. Bonk Business Inc. on jo kymmenen vuoden ajan ennakkoluulottomasti toiminut niin taiteen kuin yritysmaailman kentillä ja välineillä.
Bonk Business Inc:n hallituksen puheenjohtaja Barry Bonk, mitä mieltä te olette kulttuurin ja yritysmaailman suhteesta ja yhteistyöstä nykyään?
Tukemalla kulttuuria yritys voi antaa itsestään kuvan fiksuna ja aikaansa seuraavana instituutiona. Harvoin yrityksessä ymmärretään mitä ollaan sponsoroimassa, millä ei sinänsä ole merkitystä, koska mehän haluamme ennen kaikkea markkinoida yritystämme ja tuotteitamme.
Asettaako kaupallinen raha rajoituksia taiteen vapaudelle?
Taidetta sponsoroivan yrityksen suhde taiteilijaan tai taidelaitokseen on eräänlainen business-to-business -suhde. Yhteistyökumppanit luovat sääntöjä kummankin intressejä kunnioittaen. En näe miksi taiteen pitäisi muodostaa poikkeusta.
Vuonna 1992 edustamanne yhtiö sponsoroi autourheilua. Oliko tämä ainoa tapaus yhtiön historiassa vai onko vastaavanlaista toimintaa ollut muulloinkin?
Olemme sponsoroineet myös suomalaista purjehdustiimiä H-veneiden MM-kisoissa, mutta valitettavasti menestys oli vaatimatonta. Urheilun sponsorointi ei enää kuulu strategiaamme.
Voisitteko ajatella sponsoroivanne urheilun sijaan taidetta?
Onko näiden välillä mitään eroa? Sponsorointikohteesta riippumatta kyse on aina busineksestä. Suhtaudumme kuitenkin myötämielisesti taiteen tukemiseen vaikka myynnin kannalta se on äärimmäisen marginaalinen markkinoinnin muoto. Toki edellytämme että tukemamme taide on esittävää, huolellisesti toteutettua sekä kehystettyä ja että taitelija esiintyy firmamme tunnuksissa sopimuksen ajan.
Yhtiömme palveluksessa on myös taiteellista väkeä. Esimerkiksi tuotekehitysjohtaja Alvar Gullichsen on erittäin lahjakas sunnuntaimaalari.
Onko Bonk Business itse saanut tukea sponsoreilta tuotteiden tekemiseen tai tuote-esittelyjen järjestämiseen?
Miksi yritys haluaisi sponsoroida toista yritystä?
Mitä eroa on taiteella ja busineksella? Voivatko ne oppia toisiltaan jotain?
Suuri osa nykytaiteesta on valitettavan vaikeasti ymmärrettävää, mutta voimme taiteilijoiden elämäntavoista ehkä oppia luovaa asennetta. Taitelijat taas voisivat liikeyrityksen tavoin nähdä itsensä yhteiskunnan palvelijoina, jotka kantavat kortensa kekoon siinä missä muutkin.
Bonkin rahoituksen takana on ymmärtääkseni myös paljon vanhaa teollisuussuvun varallisuutta. Tällaiset perheet ovat usein toimineet taiteen mesenaatteina. Mikä erottaa mesenaattisuhteen sponsorisuhteesta?
Kuten sanottu, niin sponsorointi on businesta kun taas mesenaattitoiminta on enemmänkin kallis harrastus. Tosin siinäkin on kyse taiteilijan ja ostajan välisestä liikesuhteesta.
Kertoisitteko lopuksi, mikä on Kiasmaan esille tulevan Raba Hiff -sarjan Dr. Yes:n tarina. Mikä on sen asema syntyaikansa kontekstissa ja miltä tuote näyttää tämän päivän näkökulmasta?
Raba Hiff® Dr. Yes™ on vuonna 1990 lanseerattu kosmisen terapian hoitolaite. Se nähtiin ensimmäistä kertaa Helsingin messukeskuksessa Ole ja Elä -messuilla. Lanseeraus oli suuri menestys. Ihmiset jonottivat päästäkseen kokeilemaan kosmista terapiaa kokeneen tuote-esittelijämme johdolla. Avaruudessa esiintyvä kosminen säteily voidaan laitteessa olevan paikannetun mustan aukon ja paraboliantennin avulla siirtää hoidettavan henkilön kehoon, mikä parantaa verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, rentouttaa lihaksia ja kiihottaa sukuviettiä.
Raba Hiff® Dr. Yes™ on ollut todellinen maailmanmenestys. Sao Paolon biennaalissa ihmiset jonottivat laitteeseen, vaikka jotkut erehtyivätkin pitämään messuosastoamme taide-installaationa.
Laite edustaa 80-lopun ja 90-luvun alun Raba Hiff -designia, jolle on tunnusomaista aerodynaaminen muotoilu ja high-tech -detaljit. Laitteen ja messuosaston suunnittelusta vastasi tuotekehitysjohtajamme Alvar Gullichsen ja valokuvista silloinen mainoskuvaajamme Magnus Weckström.
Kaija Kaitavuori