Itävaltalainen filosofi ja kasvatustieteilijä Rudolf Steiner (1861 –1925) pohti jo kahdeksanvuotiaana näkymättömän maailman suhdetta näkyvään. Hän kirjoittaa kokemuksistaan tuossa iässä: "Henkisen maailman todellisuus oli minulle yhtä selvä kuin fyysisenkin. Tarvitsin kuitenkin jonkilaisia perusteita oletukselleni." Steiner opiskeli Wienin yliopistossa matematiikkaa, luonnontieteitä sekä filosofiaa ja perehtyi erityisesti Kantin tuotantoon, mutta ei tuntunut löytävän ajattelutapaa, jota voisi kehitellä eteenpäin. Steinerin kyvyt paljastuivat, kun hän sai tehtäväkseen Goethen tieteellisten tekstien editoinnin. Niiden lähestymistapa, joka perustui intensiiviseen, epäitsekkääseen luonnon tarkkailuun, teki Steineriin suuren vaikutuksen ja teksteistä tuli hänen työnsä innoittaja.
Steiner jatkoi tietoisuuden tutkimista pyrkien selvittämään, miten olisi mahdollista todistaa intensiivisen ajattelun johtavan henkisen todellisuuden tiedostamiseen. Vuonna 1894 hän esitteli ajatuksiaan Vapauden filosofia -teoksessaan, mutta pettyi sen saamaan ynseään vastaanottoon. Steiner liittyi vuonna 1902 teosofeihin, joiden mukaan ihminen pystyy mietiskelyn ja okkultististen kokemusten kautta saamaan tietoa jumaluudesta ja kosmoksesta. Hän kuitenkin katkaisi pian suhteensa näihin ja perusti 1912 Antroposofisen seuran, jonka päämääräksi hän määritteli "täysin epädogmaattisen henkisen tutkimuksen viljelyn". Steinerin teosofian ja kristinuskon pohjalta kehittelemän antroposofisen opin mukaan ihminen voi saavuttaa tietoisuuden henkisestä todellisuudesta kehittämällä sielun perusvoimia:ajattelua, tunnetta ja tahtoa. Steiner kirjoitti lähes 30 teosta ja piti 6000 luentoa, joiden aiheet liittyivät kasvatukseen, lääketieteeseen, maanviljelyyn, sosiaalisiin teemoihin sekä taiteisiin. Kiasmassa on esillä kokoelma Rudolf Steinerin luennoillaan tekemiä piirustuksia.
Rudolf Steinerin luentopiirustuksia 22.6.–17.9.