Syökö kultturisti pippuripihviä ?

Turismi ja diktaturismi ovat maailmantalouden kaksi rajuimmin kasvavaa teollisuudenalaa. Turistin tunnistaa tuliaisten ohella meno-paluu -lipusta. Diktaturisti hankkii pelkän menon. Meitä turisteja on helppo pilkata:turistit välttelevät turisteja; turistin matka huipentuu illalliseen ravintolassa, jossa ei ole koskaan käynyt yhtään turistia … Vaan ei hätää, jos emme halua olla turisteja emmekä tulla pakolaisiksi, voimme ryhtyä vaikka opintoreppu-, rasva-, seksi- tai kulttuurituristeiksi.

Kreikalle sydämensä menettänyt tuttu kertoi hylkivänsä Turkkia, koska siellä ei ole kulttuuria. Hukkareissun välttämiseksi, suosittelen kulttuurituristille Intiaa. Kulttuurien museoksi kutsutun maan suunnaton moninaisuus takaa nimittäin sen, että jokainen turisti löytää takuulla oman "todellisen " Intiansa.

Intian määrittely ei ole sen helpompaa kuin kulttuuriturisminkaan. On sanottu, että kaikki mikä sanotaan Intiasta on yhtä totta kuin kaikkien näiden sanottujen asioiden vastakohdat. Intia on riski. Jotkut ovat vannoneet käyneensä Intiassa vain kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen. Toisille Intia jää päälle. Saksalainen indologi Max Müller varoitteli aikoinaan opiskelijoitaan matkustamasta Intiaan. Hän pelkäsi kurjaliston arjen estävän heitä näkemästä maan suunnattomia kulttuuriaarteita. Müllerista oli anteeksiantamatonta, että köyhät olivat pilanneet hänen "oikean " Intiansa.. Kulttuurituristin lopputyö käynnistyy vasta matkan jälkeen. Miten hän esittelee Intiansa? Maallikkosaarnaajalla pitää olla vielä isompi omavastuu, sillä Intialla on pelottavan helppoa "viihdyttää ". Arkitarinatkin maasta kuulostavat herkästi kurjuusflirttailulta ja sehän myy.

Ihmiset ovat tulleet kiittämään minua luentojeni jälkeen:vasta "värikkäät tarinani " Intiasta ovat saaneet heidät tajuamaan, miten hyvä maa Suomi on;sytyttämään vihdoin kynttilän itsenäisyyspäivänä. Sekö on tarkoitukseni? Eikö ensiksi pitäisi saada "kulttuurit " puhumaan samansukuista kieltä ja sitten vasta ryhtyä jakamaan vastuuta kuulijoiden kanssa. Auttaisiko "intialainen todistaja " tässä tehtävässä?

Kriisi laukesi kun tapasin suomalaisen Gurun. Hän kertoi minulle opettavaisen tarinan Intiasta. Eräänä iltana Guru nautti herkullisen kasvisthalin ravintola Orionissa. Laskunsa hän maksoi 100 rupian setelillä. Kun vaihtorahaa ei kuulunut, Guru kutsui tarjoilijaa. Tämä heilutteli vain arvoituksellisesti päätään. Guru kävi kärsimättömäksi. "Please,can I have my change?" Tarjoilija mittaili valkoiseen kurta-pyjamaan pukeutunutta Gurua ja totesi myhäillen:"As a guru you should know that the change can come only from inside ".

Tarina palautti mieleeni keralalaisen naisgurun, jota useat tuhannet suomalaisetkin ovat käyneet halailemassa. Kun vielä muistin, että enemmistö Intian kävijöistä haaveilee saavansa kurkistaa syvemmälle tavallisten intialaisten kulttuuriin, vakuutuin ideani toimivuudesta. Vihdoinkin kulttuuriyhteistyötä, joka ei koske..

Tänään voin iloksenne kertoa, että Ulkoministeriö on lähettänyt ensimmäiset 90 Finndependence -halaajaa kentälle eikä suinkaan puita halaamaan. Sekä kosketeltavat eli kastihindut ja koskemattomat eli kastittomat odottavat sormet syyhyten lähentämistyöntekijöiden saapumista. Kuukauden ajan suomalaiset halaavat kylissä malliksi toisiaan. Sitten he siirtyvät kaulailemaan kylän silmäätekeviä, joiden silmät on kulttuuri- shokin estämiseksi sidottu. Kestävän halausyhteistyön lopullisena tavoitteena on kouluttaa intialaiset halaamaan yli kulttuurirajojen. Kun kastilaitos on kuopattu, työttömiksi jääneet halaajat koulutetaan matkaoppaiksi.

Mikko Zenger