SOB

"Kun suuri joukko miehiä kokoontuu yhteen, on tavallisesti kyse sodasta ",kerrotaan näyttelijä Mel Brooksin sanoneen. Lause löytyy Marita Liulian uusimmalta multimediarompulta, joka käsittelee miehiä ja ennen kaikkea mielikuvia urbaaneista länsimaisista miehistä.

Marita Liulian kolmas CD-rom -teos Son of a bitch näyttää, laulaa, kuiskaa ja karjuu, että miehiä on moneksi. Monenlaiset miehet on myös syytä ottaa vakavasti, sillä heitä on jopa 48% väestöstä, kuten Liulian teos muistuttaa. Rompun runsaan ja rönsyilevän tarjonnan antia on harvinaisempikin miesnäkökulma:"Havahdun usein yöllä jonkin ongelman vaivatessa ja päätän kysyä siihen ratkaisua aamulla paavilta.Sitten herään kokonaan ja muistan olevani paavi." (Paavi Johannes XXII)

SOB-multimediassa pohditaan paitsi paavina olemisen pulmia myös muita länsimaiseen mieheen liitettyjä mielikuvia. Sanan jälkimmäinen osa painottuu, sillä CD-rom -formaatti näyttää soveltuvan erityisen hyvin juuri visuaalisuuden tarkasteluun. Rompun lukuisat länsimaiset miesikonit herättävät mielleyhtymätulvan ja sitä kautta väistämättä kysymyksiä visuaalisen miesrepresentaation rajoituksista. Vaikka SOB näyttää valtavan määrän erityyppisiä miehiä sotaisista rentuista juhlapukuisiin keikareihin, muistuttaa se samalla,että miehen(kin)habitusta rajoittaa ankara säännöstö. SOB kääntää katseen mieheen myös eroottisena kohteena. Tässä ominaisuudessa mies on ollut paitsiossa tai vähintäänkin kaapissa viimeisen vuosisadan.

ANALYYTIKKO

Seikkailupelien muotoa lainaava SOB virittää ensiklikkauksella käyttäjänsä kadonneen miehen metsästykseen. Alkumetreillä käy ilmi tehtävä:etsitään hämärissä olosuhteissa kadonnutta psykoanalyytikko Jack L.Froidia. Häneen liittyy myös arvoitus, jonka ratkaisuun tarkkaavainen etsivä saattaa löytää avaimen. Miesmysteeriä lähdetään kerimään auki koluamalla Froidin huoneistoa. Navigointiapuna on tornadon muotoinen Esco, joka leijuu mukana salapoliisiseikkailun edetessä.

Visuaalisesti viekoitteleva ja grafiikaltaan Liulian aikaisempia romppuja kolmiulotteisempi ympäristö tarjoaa monenlaisia yllätyksiä. Suggestiivisen musiikin ja rikkaan äänimaailman säestyksellä edetään Froidin huoneistossa ja välillä käydään ulkona kaupungin kattojen yllä. Ullakolta löytyy Froidin tietokone, jonka salat avautuvat käyttäjälle tietyin edellytyksin. Froidin iMacilta on pääsy myös Liulian kotisivuille. Vaatekaappeja, koriste-esineitä tai ovia klikkaamalla avautuu näkymiä nykymiehen maailmaan. Vastaan tulevia teemoja ovat muun muassa väkivalta, miehenä olemisen taito, naisen ja miehen (mahdolliset)erot, patriarkaatti vasta-alkajille ja miesideaali 2000.

Kekseliäs seikkailija löytää rompulta myös psykoanalyytikon sukupuoliteesit, joiden keskeiseksi sisällöksi osoittautuu napateoria. Jack L.Froidin mukaan katseet tulisi sukuelinten sijaan kääntää kohti miehiä ja naisia yhdistävää napaa. Teoria korostaa sukupuolten samankaltaisuutta toisin kuin tunnetumman kollegan käsitys, jonka mukaan likipitäen koko inhimillinen elämä rakentuu sukupuolet toisistaan erottavan falloksen ympärille. Mielenkiintoinen napa-ajatus laajenee kokonaiseksi kulttuuriteoriaksi, jossa maailman navan sijoittuminen Greenwichiin saa uusia merkityksiä.

SATU MIEHESTÄ

Naistutkimuksen paljastettua miehenkin sukupuoleksi, alkoi eri suunnilla syntyä mieheyttä ja maskuliinisuutta ruotivia kulttuurituotteita, joita voisi kutsua Son of a bitchin sielun veljiksi. SOB ilmestyi aikana, jolloin kuvataiteilijat, mainossuunnittelijat ja elokuvaohjaajat olivat kuin yhteisestä sopimuksesta nostaneet miehen erityishuomion kohteeksi. Varsinkin vähäpukeinen mies oli ilmestynyt näköpiiriin monella uudella rintamalla samanaikaisesti. Samalla SOB osallistuu muiden kulttuurituotteiden ohella väistämättä laajempaan sadunkerrontaan, jonka pääosassa on sukupuolisuus. Filosofi Petri Sipilän mukaan "mies ja nainen saavat uusia ominaisuuksia sitä mukaa kun joku lausuu heistä julkisia väit- teitä ".

Sipilän toteamuksen taustalla on ajatus ideologisesti rakentuneista, alati muuttuvista sukupuolista,joita tuotetaan jatkuvan kulttuurisen toiston kautta. Kulttuuristen sukupuolten "tuotantolaitoksia " voivat olla vaikkapa koululuokka, oopperaesitys, televisiomainos tai katumuoti. Myös SOB-romppua on mahdollista tarkastella näyttämönä,joka tuottaa käsityksiä miehestä ja maskuliinisuudesta

IDEAL MALE

SOB esittelee vallitsevan länsimaisen miesnormin hyvin konkreettisella tavalla. Osiossa Ideal Male 2000 selvitetään kengännumeroa ja peniksen suosituskokoa myöden nykymiehen mitta. Alastoman, valkoihoisen, nuoren miehen kehonosia klikkaamalla aukeaa väittämä kerrallaan. Täydellinen mies on niiden mukaan tietysti vartaloltaan "virheetön " ja elää sinkkuna tai heterosuhteessa.

Kokonaisuudessaan SOB näyttää ainakin Ideal Male 2000 -normia laajemman kirjon miehiä. SOB-mies on sekä ulkoisilta että sisäisiltä ominaisuuksiltaan hallitsevaa kulttuurista miesihannetta monipuolisempi. Romppumies voi olla mahakas, vanha tai rääpäle. Toisinaan hän on turhamainen, pirullinen ja pelkuri. Joskus hän on nainen, kuten Venetsia-jaksossa, jonka tekijät Hanne Kiiveri ja Tiina Knuuttila esiintyvät miesrooleissa. Unenomaisessa teoksessa rikotaan selkeimmin rompun heterotematiikkaa.

Pääsääntöisesti miestä käsitellään SOBissa naisesta poikkeavana ja naista täydentävänä sukupuolena, mutta miehen käsittelytavat on mielenkiintoisella tavalla lainattu "naisperinteestä ". Rompun miestä lähestytään esimerkiksi naistenlehtimaailman konventioiden kautta. Tällä kertaa ei puututa äiti-tytär -suhteisiin vaan isän ja pojan välisiin asioihin. Nyt ei mietitä naisten miesongelmia, vaan pohditaan miestä rakastajana ja puolisona. Mies on paitsi sukupuoli myös tietyn sukupolven edustaja. Aivan kuten naisella, on hänellä useita ihmissuhteita:hän on isä, poika tai isoisä. Vihdoin kurkistetaan myös miehen vaatekaappiin, miehen pelkoihin ja unelmiin. Miehenä olemisen vaatimukset ja mieheen liitetyt uskomukset esimerkiksi väkivaltaisuudesta otetaan avoimen tarkastelun kohteeksi.

YKSINÄINEN MIES?

Löytyykö SOBin huoneista vielä muita miehiä? Laajentaakseni näkökulmaa kutsuin Z–lehden päätoimittaja Pauli Löijan tutustumaan SOB-romppuun. Löija tunnusti alkajaisiksi kokeilevansa CD-romia ensimmäistä kertaa elämässään, tietokonepeleistä vain miinaharava oli entuudestaan tuttu. Tästä huolimatta hän antautui ennakkoluulottomasti SOB-seikkailun vietäväksi ja uppoutui yli tunniksi itämaisia mattoja, koristeellisia piironkeja ja taideesineitä pursuavan huoneiston saloihin.

"Tyypillinen helsinkiläishomon kämppä ", toteaa Löija ensimmäisen huoneen avauduttua näytölle. Seuraava kommentti kumpuaa avainkaapista löytyvän lihaksikkaan käärmeeseen kietoutuneen miehen kohdalla:"Ohhoh! Täällä asustaa todella homo-eroottinen hahmo." Löija liikkuu Froidin huoneissa enimmäkseen keskittyneen hiljaisuuden vallitessa.Venetsiaan rantauduttuaan hän hymisee ihastuksesta. Käytyään joka huoneessa ja nähtyään valittuja paloja hän kysyy lopuksi:"Miksi näillä miehillä ei ole kavereita?"

RAJANYLITYKSIÄ

Miehen esitystapojen historiaa pohtinut taidehistorioitsija Abigail Solomon- Godeau muistuttaa,että kulloisessakin kulttuurissa tilanteessa vallitseva visuaalinen kieli on seurausta käytettävissä olevista maskuliinisuuksista. Eurooppalainen kuvasto, niin taidekuvat kuin muu visuaalinen kulttuuri on aina ollut tiettyjen esityskonventioiden sanelemaa. Muodot, mukaan lukien ruumiinmuodot ovat olleet yleisesti hyväksytyn esitystavan alaisia, eikä niistä poikkeaminen edes taiteellisen originaalisuuden nimissä ole ollut suotavaa. Saman sääntelyn alla elävät tietysti 2000-luvun visuaalisen kulttuurin tuottajat. Variaatiomahdollisuudet ovat pieniä ja rajanylitykset huomataan.

Hakeutuessaan taistelukentiltä, urheiluareenoilta ja rocklavoilta vieraampiin ympäristöihin jää mies vielä etsimään uutta paikkaansa. SOBin miesrepresentaatioita tulkitessa tuntuivat käytettävissä olevat vaihtoehdot löytyvän homoestetiikan ja naistenlehtien tarjoamasta perinteestä. Vai syntyykö uusi mies sittenkin katsojan silmissä?

Minna Raitmaa

Teos on esillä Pohjoinen Postmodernismi -kokoelmanäyttelyssä

LÄHTEITÄ
www.medeia.com
Sipilä, Petri 1998.
Sukupuolitettu ihminen – kokonainen etiikka.. Onko sukupuoli oikein? Tampere, Gaudeamus.
Solomon-Godeau, Abigail 1997.
Male Trouble.A Crisis in Representation .London, Thames and Hudson.