Globaalilla jääkaapilla

On termejä, jotka ovat muodostuneet itsestään selvyyksiksi. Globaalisuus sanana on löytynyt käyttöömme vasta 1990-luvulla, vaikka samoista asioista - maailman kehitysnäkymistä, maailmanlaajuistumisesta - on puhuttu paljon pidempään. Maailmassamme raha, ihmiset ja kulttuuri heidän mukanaan, virtaavat valtioiden rajojen yli. Toimittaja Johanna Korhonen pohtii globalisaation ja globaaliuden problematiikkaa.

Kirjoitan tätä pukeutuneena amerikkalaiseen neulepuseroon ja Britanniasta ostettuun hameeseen. Sukkahousujen historiaa en tiedä. Alusvaatteet on valmistettu Britanniassa. Olen pessyt hiukset sampoolla, jossa on käyttöohjeet kuudella kielellä.

Äsken, hetkeä ennen kirjoittamaan ryhtymistä, vetelehdin katsomalla Internetistä ruotsalaisia sivuja. Sitä ennen kävin jääkaapilla, jossa oli kiinalaista soijakastiketta, suomalaista maitoa ja juustoa, espanjalaisia kapriksia ja kaverini Sisiliasta tuomaa merkillistä marsipaaniherkkua. Söin purkillisen suomalaista jukurttia.

Edessäni pöydällä on amerikkalainen tietokone, amerikkalainen muistilehtiö, Roomasta ostamani valokuva-albumi, japanilainen rannekello sekä kultasormuksia Yhdysvalloista, Kreikasta ja Suomesta.

Tämän katsauksen jälkeen en kai voi oikein sanoa, että suhtaudun kriittisesti globaalistuminen-nimiseen ilmiöön. Paljon puhuttu globaalistuminen on kaikkea tätä.

RAJATTOMAT MAHDOLLISUUDET?

Mutta globaalistuminen ei ole vain monenkirjavaa tavaraa huoneissa ja jääkaapissa. Suuremmat, syvemmät vaikutukset ovat niitä, joita ei näe eikä kuule. Ne voi tuntea, ja moni tunteekin. Yhdelle tunne on riemu rajattoman maailman rajattomilta tuntuvista mahdollisuuksista, toiselle nimetön ahdistus siitä ettei pärjää, ei hallitse, ei tiedä, osaa eikä jaksa.
Pöydälläni on myös Anu Kantolan toimittama suomenkielinen kirja Maailmantila ja Suomi, jota ajattelin käyttää yhtenä lähteenä tässä kirjoituksessa.

Kantola kertaa esipuheessaan lukuja, jotka ovat suuruudessaan vaikuttavia. Kansainvälinen matkailu kasvoi 1950 –1990 seitsemäntoistakertaiseksi. CNN-televisiokanavalla on 140 maassa katsojia 134 miljoonassa kotitaloudessa. MTV panee paremmaksi: 250 miljoonassa kodissa katsellaan MTV:n musiikkivideoita. Saddam Husseinin lempiohjelmia ovat Charlien enkelit ja Pieni talo preerialla. Coca-Colaa ja Windows-käyttöjärjestelmiä saa ostaa liki joka puolella maailmaa. Miten tähän on tultu?

KAUPPA VAPAAKSI

Yksinkertaistetusti globaalistuminen eli maailmanlaajuistuminen on kulkenut tavarakaupasta rahan, palveluiden ja ihmisten kautta tietoon.

Kaikki alkoi tavarakaupasta. Siirtomaita valloittaneet Euroopan maat mielistyivät alusmaiden tuotteisiin ja halusivat niitä aina lisää. Vaikka kauppaa maasta toiseen oli käyty maailman sivu, viime vuosisadat olivat alku maailmanlaajuiselle tavarakaupalle suuressa mittakaavassa. Nykyään on enää vaikea kuvitella huonetta, jossa ei ole yhtään ulkomailla valmistettua tuotetta.

1900-luvulla maailmankaupan edestä on poistettu liki kaikki mahdolliset esteet. 1990-luvulla saatiin päätökseen Gatt-kierroksena tunnettu suuri maailmankaupan vapautusprosessi, jonka tuloksena valtaosa tavarakaupantulleista ja muista kaupan esteistä oli raivattu pois tieltä.

Kun tavarakauppa vapautui, piti vapauttaa myös raha – vapaa tavarakauppa säännellyn rahan oloissa olisi ollut perin hankalaa. Rahan vapaa liike rajojen yli näkyy ja kuuluu. Suuri yleisökin huomaa maailmaa pyyhkivän tuhansien miljardien dollareiden valuuttakaupan aallon ainakin aina silloin, kun joku valuutta kaatuu keinottelijoiden saaveihin. Kun Suomi 1980-luvun puolivälistä lähtien ryhtyi vapauttamaan ulkomaista lainanottoa, seuraukset olivat tunnetut: velka-ja pankkikriisi sekä tavallista syvempi lama.

Palvelukaupan vapauttaminen on meneillään parhaillaankin. Jos tietokoneen ostanut suomalainen soittaa helpdeskiin, puhelu voi hyvin ohjautua vaikka Irlantiin. Suuren eurooppalaisen lentoyhtiön puhelinvarauskeskus toimii Intiassa, jossa työvoima on yhtä taitavaa mutta paljon halvempaa kuin Euroopassa. Suomalainen voi pitää tiliä Espanjassa ja ottaa vakuutuksen vaikka Saksasta.

SAKSALAISIA HELSINGISSÄ

Ihmisten kulku on niin ikään aina vapaampaa. Turismi saattaa olla maailman suurin teollisuudenala. Reipas EU-kansalainen hakee - periaatteessa – työttömäksi jouduttuaan työtä muista EU-maista. Ihmisten liikkuminen globaalissa maailmassa ei tosin tarkoita sitä, että nigerialaiset ja mongolialaiset turistit parveilisivat Senaatintorilla valokuvaamassa. Vaikka Helsingissä näkyykin saksalaisia, ranskalaisia ja jopa kreikkalaisia, turismi on maailmassa kokonaisuutena perin yksisuuntaista.

Tiedon globaalistumisen kaikkia seurauksia – hyviä ja huonoja – voidaan vasta arvailla. CNN:n tai Internetin kautta kulkeva tieto ehtii sekunneissa kaikkialle, missä sitä kaivataan. Epäilemättä on hyvä, että diktatuurin alla elävät ihmiset saavat tietoa muusta maailmasta ja muista mahdollisuuksista ja muu maailma heistä; mutta tarvitaanko joka puolelle maailmaa tosiaankin Kauniita ja rohkeita, Disney-hahmoja tai Pokemoneja?

Samalla, kun suuri vapaus on koittanut kauppiaille ja näiden asiakkaille sekä pörssipelureille ja valuuttadiilereille, vapaus on avannut rajat myös vaikeuksille. Rikkaan maan tehtailijan on kätevää liata oman maansa sijaan köyhää maata tehtaallaan tai ongelmajätteillään. Köyhässä maassa ollaan tästä usein jopa kiitollisia, jättäähän rikas tehtailija muutaman dollarin köyhäänkin maahan.

KILPAILUN VOITTOKULKU

Globaalius koventaa kilpailua kaikkialla. Erityisesti sen tuntevat rutiiniluonteisen, paikasta riippumattoman tuotannollisen työn tekijät. Jos bangladeshiläinen ompelija ompelee takin halvemmalla kuin suomalainen, suomalaisen vaatekaupan kannattaa tilata vaatteet Bangladeshista.

Suomalainen asiakas ei myöskään aina tule kysyneeksi, onko bangladeshiläinen ompelija jo ehtinyt täyttää kymmentä vuotta. Globaalistuminen on vaikuttanut siihen, että politiikka on menettänyt valtaansa kaiken maailman markkinoille. Pienen maan eduskunta on heiveröinen toimija, kun vastapainona ovat globaalit talouselämän edut. Niitä vastaan harva rohkenee päättää mitään.

Globaalistumisesta sanotaan usein, että se on "kehitystä kohti yhteistä maailmankylää ". Tämä luonnehdinta on hieman harhaanjohtava. Maailmankylästä tulee mieleen paikka, jossa kaikki on lähellä ja ihmiset yhdessä puuhaavat yhteisten etujensa hyväksi. Näinhän ei lainkaan ole: toistaiseksi rikkaiden ja köyhien tuloerot ovat vain entisestään kasvaneet, ja kehitys näyttää edelleen kiihtyvän. Yhteisiä tavoitteita ei ole.

Globaalistuminen tuo paineita, jotka jakavat jo olemassa olevia oikeitakin kyliä: helsinkiläinen teknomiljonääri joutuu Aleksilta Rautatieasemalle poiketessaan väistelemään kadulla lepäileviä kansalaisia, joiden työpanos ei olisi kilpailukykyinen globaaleilla mutta ei myöskään lokaaleilla, paikallisilla markkinoilla. Kansantalouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi heitä ei pidä hyysätä liikaa, jotta yhteiset voimavarat voidaan paremmin keskittää tuottavan, kansainvälisesti kilpailukykyisen toiminnan tukemiseen.

YHTEISVASTUU – SIIS MIKÄ?

Globaalin talouden ja yhä globaalimmaksi käyvän viihdekulttuurin vastapainoksi on esitetty globaalia yhteisvastuuta, globaaleja työnteon vähimmäisehtoja, globaalia ympäristöajattelua ja globaalia demokratiaa. Lisäksi tarvittaisiin vahvaa paikallisuutta, toimivia paikallisyhteisöjä ja -taloutta.

Nämä ajatukset ovat hienoja, mutta jostain syystä niitä ei ajeta ollenkaan yhtä innokkaasti kuin tavara-ja rahakaupan vapautusta ajettiin. Monet yllä luetelluista asioistahan ovat suorastaan kaupan esteitä!

Siellä täällä on silti merkkejä muutoksesta. Muutamat poliitikot eri maissa ovat viime vuosina heränneet vaatimaan, että valtaa pitäisi yrittää hivuttaa markkinoilta, ostajilta ja myyjiltä, takaisin poliitikoille. Se on hidasta ja erinomaisen vaikeaa.
Globaalistumisen paras vasta-ase voi silti olla globaalistuminen. Ehkä globaali tietoisuus voi tuoda vielä joskus globaalin muutoksen?

Johanna Korhonen
toimittaja