Näkökulma: Jyrki Siukonen: Lentäjän lasit

Vaikka nykytaiteen sanotaan puhuttelevan kaikkia aisteja, on näköaisti edelleen pääosassa. Visuaalisia virikkeitä tarjoavan Nykytaiteen museon nimi Kiasma viittaakin osuvasti juuri näköhermojen risteykseen. Nähdäkseen paremmin Kiasman taidetarjonnan saattaa kuitenkin tarvita silmälaseja. Tai kiikaria. Tai puuvillahansikkaita, joita Iiris Keitel käytti tarkastellessaan Kiasman kokoelmiin kuuluvaa Jyrki Siukosen teosta Lentäjän lasit.

Tikapuita pitkin taivaaseen

Kiasman Studio K:n seinälle on kiinnitetty kookkaat, valkosankaiset silmälasit. Lasit rakentuvat puisten sankojen lisäksi heijastavista lasipinnoista, peileistä ja linsseistä. Kyseessä on Jyrki Siukosen teos Lentäjän lasit, joka tällä kertaa on esillä osana Siukosen näyttelyä Lentämisen haave. Näyttely koostuu paitsi silmälaseista myös valtavasta, heliumilla täytetystä sinisestä pallosta, joka kannattelee ämpärillistä auringonkukansiemeniä sekä seinällä sijaitsevasta reliefimäisestä hopealinnusta.

Siukonen on jo vuosien ajan pohtinut lentämistä ja ennen kaikkea mielikuvia lentämisestä. Haaveet painovoiman voittamisesta ja palaamisesta syntymässä koettuun "haikaran kannatteluun" ovat keskeisiä lähtökohtia Siukosen ajattelussa. "Taivaaseen kohoaminen, joko tikapuita pitkin tai ilman apuvälineitä, kuuluu kiinteästi hengelliseen kuvastoon. Omat työni kytkeytyvät – vailla tarkkaa merkitystä – tähän traditioon", Siukonen toteaa.

Iiris lentäjän silmässä

Syntymästään asti kaihia sairastanut Iiris Keitel käy säännöllisesti Kiasman näyttelyissä ystäviensä kanssa. Mukana voi olla sekä näkeviä että näkövammaisia kavereita. Ystävät pohtivat yhdessä näkemäänsä ja kertovat heikkonäköisemmille teoksista. Mukana on joskus kokonainen arsenaali apuvälineitä erityyppisistä kiikareista silmälaseihin. "Itse en pysty erottamaan yksityiskohtia, vaan elän hahmojen ja värien maailmassa", Keitel kertoo. "Värien sävyt ja vivahteet erotan sitä vastoin toisistaan erittäin hyvin."

Iiris Keitel kertoo vierailevansa näyttelyissä mieluiten pilvisinä päivinä, sillä häikäisevä auringonvalo hankaloittaa näkemistä. Hän tarkastelee Lentäjän laseja muutaman metrin päästä: "Vaaleita kehyksiä valkoisella seinällä on vaikea erottaa". Studio K:n ikkunasta lankeava luonnonvalo riittää juuri ja juuri luomaan riittävän varjon lasien ympärille. "Näen kuitenkin, että seinällä on silmälasit."

Lentäjän lasit herättävät välittömästi kysymyksen katsojan paikasta. Aluksi Keitel tuntee katsovansa lentäjää ulkopuolelta. Siirryttyään lähemmäksi hän sanoo erottavansa lentäjän silmät lasien takaa. Vielä lähempää katsottuna näkökulma muuttuu äkisti: "Nyt näen mitä lentäjä näkee!"

Peilien ja linssien heijastuksissa näkyvät kuvat viehättävät Iiris Keiteliä pitkään. Tietystä kulmasta katsottuna sininen pallo monistuu kolmeksi erikokoiseksi palloksi ja oma kuva näkyy moninkertaisena. Alaviistosta tarkasteltuna pallo taas näyttää lentäjän silmältä. Havainto pallosta sinisenä "iriksenä" ja Iiriksen omasta peilikuvasta on erityisen kiinnostava. Teos saa yllättäen hyvin henkilökohtaisia merkityksiä. "Olen ollut silmäleikkauksessa, joka kohdistui molempiin iriksiini".

Mikä kuva on totta?

Silmän toiminta ja näköhavainnon optinen ja fysikaalinen puoli kiinnostavat Jyrki Siukosta. Hän kertoo Lentäjän laseja tehdessään miettineensä myös eri heijastusten "totuusarvoja". Silmälasien keskellä sijaitsevien linssien kuva on heijastuksista terävin, mutta niissä galleriatilassa kävelevät ihmiset ja Mannerheimintiellä ajavat autot näyttävät liikkuvan nurinpäin. Kirkkain kuva vääristääkin eniten. Samalla syntyy vaikutelma lentävistä raitiovaunuista ja ihmisistä ja koko ympäröivä maailma näyttää hetkeksi irtautuvan painovoimasta. "Ylösalaisin olo on keskeistä lentämisessä."

Toisaalta myös aivot kääntävät kuvan ylösalaisin. Näkemämme kuva kääntyy optisesti nurinpäin, mutta aivot sopeuttavat näköhavainnon siten, että kuva ymmärretään oikeinpäin. Siukonen kertoo kokeesta, jossa tutkija käytti kaiken ylösalaisin kääntäviä silmälaseja. Vähitellen aivot sopeutuivat tilanteeseen ja "käänsivät" maailman takaisin kohdalleen. Tutkija kykeni jopa pyöräilemään vääristävät silmälasit päässään.

Jyrki Siukonen puhuu myös "unen linsseistä". Samoin kuin optiset linssit, synnyttää uni erilaisia illusorisia tiloja. Unessa näkyy maailma, joka muistuttaa valvemaailmaa, mutta unessa voi vaivatta vapautua maan gravitaatiosta ja nousta lentoon. Lentämiseen ja lentouniin liittyy hänen mielestään keskeisesti näkeminen: "Jos en näe, mistä tiedän lentäväni?" Siukonen kertoo myös pohtineensa minkälaisia lentounia sokea näkee.

Lentävä Mannerheim

Iiris Keitelin mielestä Lentäjän lasien kautta voi myös konkreettisesti tarkastella eri tapoja nähdä. Kirkas peilikuva visualisoi kuvan siitä, kuinka suurin osa ihmisistä näkee. Harmaan kalvon peittämä peili puolestaan näyttää maailman Iiriksen silmin katsottuna.

Kookkaimmasta ja kirkkaimmasta peilikuvasta Keitel näkee hyvin Studio K:n ikkunan takana sijaitsevan Mannerheimin ratsastajapatsaan, mutta pienemmässä ja tummemmassa peilikuvassa näkyy ainoastaan patsaan jalusta. "Näyttää siltä, että Mannerheim ja hevonen ovat lähteneet lentoon", Keitel toteaa. "Tarkemmasta peilistä voin tarkistaa, että tallella ovat!"

Haave lentämisestä

Keitel lähestyy lopuksi silmälaseja valkeat puuvillahansikkaat kädessään. Hän tunnustelee kehyksiä ja linssejä. Käden osuessa linssien keskellä sijaitseviin kohoumiin hän kaivaa laukustaan omat lukulasinsa. Keitelin lasit, joiden pulleiden linssien vahvuus on +16 ja +14, muistuttavat erehdyttävästi Siukosen teosta. "Ehkä lentäjä oli heikkonäköinen", Keitel toteaa.

Iiris Keitel ei pidä näkövammaansa erityisen rajoittavana tekijänä. Työ kulttuurisihteerinä Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:ssä, kaupungilla liikkuminen, taidenäyttelyissä käynti ja oma maalausharrastus ovat hänelle itsestään selviä arkisia asioita. Kun Iirikseltä lapsena tiedusteltiin mahdollisia ammatteja aikuisena, oli hän vastannut topakasti: "Voin ryhtyä mihin tahansa ammattiin, vaikka lentäjää minusta ei ehkä tule." Hän kertoo siitä huolimatta nähneensä lentounia silloin tällöin ja uskoo myös, että täysin sokeat voivat uneksia lentämisestä. "Lentämisen voi myös kokea kehossaan."

Minna Raitmaa

Lähteet: Iiris Keitelin ja Jyrki Siukosen haastattelut 13.10.2000