Tarua ja tulkintaa

Kun museossa on taideteosten yhteydessä kirjoitettuja tekstejä – luettelotekstejä, salitekstejä, seinätekstejä – ne ovat yleensä erikoisammattilaisten kirjoittamia. Tavallista museokävijää harvoin kuullaan tai luetaan taidetta kommentoimassa. Kiasmassa on murrettu opastusten perinteistä asetelmaa mm. keskusteluopas-toiminnalla. Keskusteluopas asettuu katselu- ja keskustelukumppaniksi museovieraan rinnalle.

Lapsille luetaan yleensä aikuisten kirjoittamia satuja. Kun lapsi itse kertoo sadun, se voi olla ihan erilainen.
Aikuisten kirjoittamien satujen pohjalta muotoutuu käsitys siitä, millaisia ovat "oikeat" sadut. Museomaailmassa vallitsee kirjoittamattomia sääntöjä siitä, ketkä ovat auktorisoituja sanojia taiteesta. Heidän teksteistään muodostuu käsitys siitä, mitä on oikea taidepuhe.

Lapsilla on harvoin muutenkaan "sanan valtaa" edes omissa asioissaan; päiväkodissakin äänessä ovat aikuiset. Sadutus on menetelmä, jolla tätä suhdetta on koetettu muuttaa. Siinä lapsi kertoo ja aikuinen kuuntelee ja kirjaa ylös lapsen kertomuksen. Sadutusta on toteutettu parinkymmenen vuoden ajan ja havaittu mm. miten päivähoitotoiminnan tai opettamisen/oppimisen voikin perustaa lasten kuuntelulle.

Vastikään sadutuksesta väitellyt Liisa Karlsson on kouluttanut Kiasman oppaita saduttamaan. Sadutus liittyy Olli Lyytikäisen taiteen metaforiseen ja kerronnalliseen luonteeseen. Niin kuin päiväkodeissa, museosaleissakin asetelmat käännetään nyt kerrankin päälaelleen: oppaat kuuntelevat.

Mitä lapsi sitten haluaa sanoa museossa, mikä on lapsen kokemus? Se ei välttämättä ole juonellinen tarina eikä noudata aristoteelista draaman kaavaa eikä se aina edes käsittele taidekuvia – yhtä jännittävää voi olla matka hissillä tai yläkerroksen ikkunasta avautuva näkymä. Aikuinen on oppinut olemaan näkemättä kehysten ulkopuolelle, lapsi saattaa katsoa kokonaisvaltaisemmin, arvottamatta siten kuin me.

Sadutuksella on havaittu olevan vaikutusta lasten omanarvontunnon kehittymiseen. "Satutohtori" Karlsson kirjoittaa: "Sadutuksen idea perustuu sille, että kaikilla on ajatuksia, tietoja, tarinoita, joita kenelläkään muulla ei ole. Jokaisen ihmisen ajatukset ovat arvokkaita ja niitä on syytä kuunnella. Kirjaaja ei kysy, ei vaadi lisäperusteluja tai tee parannusehdotuksia. Kertojan oma tarina kelpaa juuri sellaisena, jona hän sen esittää."
Aikuinen museoyleisö kunnioittaa "virallista" tulkintaa taiteesta: opastetuilla kierroksilla kuulijat usein odottavat, että opas kertoo, mitä teos merkitsee. Mutta taideteos ei ole arvoitus, johon on vain yksi oikea ratkaisu. Teoksen merkitys ei ole jossain valmiina ja kokonaisena odottamassa, että joku sen löytäisi, ja ennen kaikkea merkitys ei ole sama kaikille. Merkitys on prosessi, se muodostuu ja muuttuu ajassa ja paikassa, jokaiselle katsojalle erikseen. Ulkopuolelta tuleva informaatio voi auttaa ja syventää, mutta lopulta kokemus taiteesta on yksilöllinen tulkinta.

Keskusteluoppaat kuulevat kävijöiden hauskoja ja koskettaviakin tulkintoja. Mutta miten saada katsojien kokemukset vielä näkyviin museoon, "virallisen" tekstin rinnalle? Sadutuksen tuloksia nähdään Kiasmassa Lyytikäisen näyttelyn kosketusnäytöillä ja nettisivuilla. Tällä kertaa ääni annetaan ensisijaisesti lapsille, lähinnä siksi että he ovat valmiimpia ottamaan tämän täysivaltaisen roolin. Harva aikuinen tohtii ruveta satuilemaan, siis kertomaan – hui kauhistus – ihan jotain omaa.

Ehkä aikuisetkin rohkaistuisivat omiin tulkintoihin, jos muidenkin tulkintoja on näkyvissä museossa. Kyse kai on siitä, keiden merkityksiä ja tulkintoja arvostetaan, kenen ääni kuuluu, kuka museossa puhuu.
Sen pituinen se.

Kaija Kaitavuori

Tekstissä lainatut lasten sadut ovat lokakuussa järjestettyjen neljän satusunnuntain satoa. Lasten kuvia ja satuja on esillä Takaikkunassa marraskuussa.

Nelikätinen ihminen heittää kiven. Se heittää kiven pienen ihmisen päälle, mutta se menee nopeesti pois kiven alta. Loppu.
-Ville 4v.

Tässä on tämmönen teema, semmonen missä ihmiset ei saa kulkea, mutta kaivinkoneet kulkee.
-Vertti 3v.

RUSKA-AIKA
Aurinko paistoi. Kuuma on.
On syksy. Puut ovat erivärisiä.
Värit ovat kirkkaita.
Kirkkauksia voi olla eri värisiä.
-Valpuri 6v.

Lintu-unta
Yksi lintu koputti ikkunaan. Ei mitään. Uni loppu. Se oli varis.
-Doris 2v 6kk

Kala joka oli erilainen
Toi kala on tulee jostain muusta maasta ja sen ihan erilainen. Noi muut on tulleet katsomaan sitä. Noi tulee katsomaan, minkälainen tyyppi se on, onko se hyvä vai paha. Sitten ne huomaa, et se onkin ihan hyvä. Sit ne ottaa sen kaveriks.
-Juuso 10v.

Kaksisilmäinen poika
Kaksisilmäinen poika istui mäen päällä härän kanssa syömässä tonnikalaa. Sitten tuuli puhalsi tonnikalan mereen. Pojan nimi on Olli. Sitten hän meni kotiin nukkumaan. Yöllä hän näki painajaista Lähi-Idän sodasta. Yhtäkkiä hänen unensa siirtyi Egyptiin. Pyramidin päällä istui mies ilman vaatteita. Hän luki Aku Ankkaa. Sitten Olli heräsi unestaan ja hän huomasi, että oli aamu. Aamulla Olli lähti hakemaan postia. Han huomasi matkan varrella pääkallon. Yhtäkkiä hän huomasi kolme miestä ajavan häntä takaa. He olivat rumia. Kun Olli palasi kotiin, kolme rumaa miestä istuivat pöydän ääressä pelaamassa shakkia ja juomassa viiniä. Olli ihmetteli, miten he olivat sinne päässeet mutta hän ei välittänyt. Sitten Olli meni olohuoneeseen katsomaan televisiota. Siellä hän näki, että televisiosta tuli King Kong. Han vaihtoi kanavaa ja näki Matildan. Noita-akka oli syömässä jänistä. Yhtäkkiä televisioon ilmestyi kotka. Sitten Olli laittoi television kiinni ja lähti huoneeseen kirjoittamaan kirjettä rakkaalle ystävälleen Kristalle. Hän kertoi siinä, kuinka hän oli pyydystänyt kesallä ahventa ja kampelaa. Sitten Olli meni saunaan, kun hän oli lopettanut kirjeen kirjoittamisen. Sen jälkeen Olli joi kupillisen kaakaota. Sitten hän meni sänkyyn lukemaan Hessu Hopon taskukirjaa ja nukahti.
-Katja 11v. ja Krista 12v.